ei niinkuin kriitikot tai joku muu!
Meillä kaikilla on ihan ikioma musiikkimaku, siihen ei oo kellään muulla mitään sanomista, musiikin erilaisuudessa on juuri se rikkaus, jota ainakin minä kaipaan. Yhtenä päivänä voi joku ärsyttävä kappale kuulostaa hyvältä ja taas toisena päivänä jokin voi muuttaa jonkun suosikkikappaleen arvostusta. Aina kuitenkin on ne tietyt kappaleet jotka merkitsevät jotain vain ja ainoastaan sinulle itsellesi tai minulle, riippumatta siitä mitä niihin ajan myötä on tullut erilaisia vivahteita. On hirvittävän ärsyttävää jos joku itseään musiikkiasiantuntijaksi luuleva koittaa tavalla tai toisella muuttaa jonkin kappaleen tai esittäjän kohdalla sitä mielikuvaa joka joskus on iskostunut takaraivoon tai kappale jonka muistollisia arvoja ei millään voi muuttaa toiseksi, jokin kuulostaa aina hyvältä vaikka mikä olis, toisaalta taas joidenkin kappaleiden kohdalla ei koskaan ala kuulostamaan hyvältä. Loistavia muusikoita ja ihan mukavia heppuja, mutta kun ei musiikki innosta niin ei. Ikävä kyllä monesti tuo mielikuva jostain musiikista ei ole kuulijoiden itsensä luoma vaan joku arvostettu henkilö sen on luonut.

Musiikin kokonaisuuden vaikutus minuun on merkittävä, koska hyvin moni asia vaikuttaa siihen on kappale hyvä vai huono, koitanpa seuraavassa pikkasen analysoida omaa musiikkimakuani ja arvioida niitä vaikuttavia tekijöitä. Varmaankin monet ovat täysin erimieltä, mikä on erittäin hyvä asia.

Musiikki on silloin hyvää minusta kun siinä on seuraavia ominaisuuksia
* kappale etenee kuin juna, eikä junnaa paikallaan samoja sointuja ja sanoja toistellen, niinpä monet musiikin tyylilajit eivät näin ollen ole mun mielimusaa
* kappale joka on vivahteellinen, taukoja, sooloja ja sävellajivaihdoksia on sopivasti, ns perusrakenteisista biiseistä tulee useimmiten ikävää kuultavaa, yleensä hyvän alun ja soolojen jälkeen ei enää keksitä mitään, vaan aletaan toistaa samaa, harva esittäjä uskaltaa edes tehdä erillaista musaa
* soundit miellyttää korvaa, kuunteli sitten millä tahansa laitteella, monasti hyvät soundit kuuluvat vain hyville stereoilla, siin levyä tehtäessä ei ole ajateltu että kuuntelijalla ei ole sitä viimeisintä tekniikkaa
* melodisuus ja rytmi kulkevat samassa suhteessa, mikä helpottaa kappaleen omaksumista
* laulua ei pitäisi korostaa liiaksi ja laulukielen tulee soveltua kokonaisuuteen sanojen merkitys korostuu turhankin usein ja ne kappaleet ei kuulu mun suosikkeihin, vaikka muutoin esitys olisikin hyvä,
* sanoitus oli se ihan mitä vaan ei saa mun suosikkibiiseissä nousta liian merkitykselliseksi, kirjat luetaan erikseen ja tarinat kerrotaan erikseen, empä juuri koskaan ole miettiny mitä jossain, biisissä lauletaan, kun kielitaitokaan ei useimmiten riitä kääntämään sanoituksia, tosin aika harvassa suomalaisessa biisissä on mun mielestä jotain annettavaa * soolot ja hyvät yhteissoitot tekevät kappaleista mielenkiintoisia, jos biisissä ei ole kuin tausta laulun alla niin eipä innosta sellainen
* tietyt soittimet (kitara, rummut, piano/urut) miellyttävät enenpi, joidenkin soittimien liiallinen korostaminen taas tekevät kappaleesta epämiellyttävän, esim haitari ei sovi ihan joka kappaleeseen vaikka se oli kuinka hyvän soittajan soittama
* liittyykö kappaleeseen hyviä tai huonoja muistoja vaikuttaa melkoisesti minulta saamaan suosioon, jopa niin että jokin biisi on todellakin huono vaikka artistilla olisi muutoin hyvää musiikkia ja tietysti myös päinvastoin, esim jotkut joululaulut ovat todella muistiin painuneita, vaikka niiden sanoitukset tai muutoinkaan ne eivät miellytä korvaa esityksellisesti, silti ne vaan on aina juuri niin hyviä kuin ne on olleet ekoja kertoja kuultaessa

Soundi merkitsee jonkin verran kokonaisuuden kannalta, muttei huono kappale kuulosta hyvältä oli soundit miten hyvät tahansa, - esim. liian metalliset soundit tai ilman "oikeita" soittimia tehty musiikki ei kiinnosta, toisaalta taas jokin huonosti äänitetty live kuulostaa hyvältä.
Nykyajan tekniikalla kyllä saadaan aikaan ihan hyvää soundia mutta esim. oikeaa rumpalia ja hänen soittamiaan oikeita rumpuja on aika vaikea korvata tai puhaltajia koneella...
Meloodisuus lisää kappaleen mieleenjäävyyttä, ilman melodisuutta hyväkin kappale saattaa kuulostaa aluksi vaikealta ja jää helposti huomaamatta

Laulun vaikutus on usein se joka tekee näkökulmastani kappaleesta hyvän tai huonon, hyvät laulajat ovat kuin soitin muiden joukossa, liian persoonalliset laulajat korostuvat liiaksi ja näin ollen musiikki ilman laulua on yleensä parempaa, todella huonolta kuulostava laulaja pilaa hyvänkin kappaleen

Sanojen merkitys, sanonnat "miksi noi laulaa englanniksi""eihän noista sanoista saa mitään selvää" tai "mitähän kieltä tuo laulaa" menettävät merkityksensä, koska on paljon kappaleita joiden sanoja en ole koskaan aatellu tai sanoitukset ovat täysin mitään sanomattomat, joillakin tietyillä kielillä lauletut kappaleet ei paljoa innosta kuuntelemaan, toisaalta jos sanat sopivat kappaleeseen muutoin niin ne menee soittimena.

ISO / p i t k ä --- (miinus) on se että useita kymmeniä kertoja toistuu samat sanat kappaleessa, tai sitten hoetaan vaan tiettyä juttua, toisaalta myös useimmat kappaleet on tehty tietyn kaavan mukaan ja eikä sekään ainakaan paranna mun korvissa kappaletta, päinvastoin ärsyttävää kun kaikki biisit kuulostaa samalta ja vuodesta toiseen bändi/artisti tekee samanlaisia levyjä

Esittäjän merkitys korostuu usein, hyvät on hyviä huonot huonoja, onkos sillä nyt niin väliä, mitä kukakin tekee omassa henkilökohtaisessa elämässään, jos se tekee musiikkia jota kuuntelee mielellään! Negatiivenä puolena näen ns. ei musiikaalisten keinojen käyttämisen, jos se vielä selkeästi kuuluu äänitteissä, esim räpätystä en kuuntelen ksoka en pidä siitä. Se ei oo mielestäni musiikkia vaan keinotekosesti tehtyä puheen ja äänien sekotusta, rinnastaisinkin sen runouteen jota on tehostettu äänillä. Se millanen esittäjä on muutoin sillä ei ole mitään merkitystä.

Videon merkitys on aika pieni, yleensä asiallinen video luo hyvän mielikuvan esittäjästä, muttei paranna kappaletta musiikillisesti vaikka olis miten hienosti tehty, vilkkuvat välkkyvät videot tekee huonovointiseksi niissä usein jää itse kappale taka-alalle.

Kappaleen tai yhtyeen/artistin suosio tai onko jonkun muun mielestä soittaja tai bändi suosiossa, ei myöskään se onko edelliset levyt olleet hyviä tai huonoja, sillä ei oo mitään merkitystä. Aika harvalla levyllä on kaikki kappaleet hyviä, kriitikoiden tai yleensäkään muiden mielipiteet ei juurikaan vaikuta siihen onko jokin biisi minusta hyvä tai huono!


Radioissa soiva musiikki
Onko ihan pakko soittaa samoja juttuja kaiket päivät (omalla soittimella jokainen tietty saa soittaa ihan mitä vaan ja miten vaan), monta kertaa päivässä viikosta toiseen ja jopa vuodesta toiseen? Tämä koskee kakkea musiikki tarjontaa ei vain kevyttä musiikkia. Ennen oli Lista, siellä soitettiin lähes poikkeuksetta samaa kappaletta oli sitten kyse singlestä tai älppäristä vai pitäskö tässä alkaa käyttää sanontaa sinkku (joita aika vähän tehdään?) ja cd tai ämppäri eli mp3. Sitten puhuttiin kun saadaan soittolistat miltä soittaa levyjä niin tulee vaihtelua, miten onkaan käynyt? Yhä ne samat biisit soi ei vaan tietyt bändit tai artistit vaan myös samat kappaleet, eikä kyse ole sattumasta, kyse on julkaistuista kokoelmista joissa on aine ne samat jutut hiukan eri järjestyksessä. Sitten on nää uudet kuviot joissa saattaa tulla tuntienkin tauko kun ei kukaan valvo että musa soi, tietokoneet kun ei ainakaan vielä tee ihan kaikkea itse.
On aika tylsää kuunnella toistoa ja toistoa ja toistoa, kuka kumma on päättäny et joku tietty biiseistä joita joltain bändiltä soitetaan? Esimerkkejä on vaikka kuinka ja monta, niiden luetteleminen vaatisi kokonaisen sivuston. Kuin myös niiden esittäjien joilta ei juuri koskaan kuule mitään? Perustuuko se oletukseen jossa oletetaan kuunneltavan? Saati että isossa osassa levytyksiä voi puhua toistosta ja maailmahan on täynnä niitä kappaleita joista ei oikein tiedä onko ne tehty joskus silloin vai nyt.
Bungless lauloi MusicTV:n ekana biisinä Video Kill The Radio stars, joka valitettavaa kyllä pitää paikkansa. Muistelen niitä aikoja kun telkusta ei tullut kuin yhdeltä kanavalta ohjelmaa ja sekin mustavalkeena, musiikki ohjelmista tai siis kevyen musiikin ohjelma tarjonnasta ei voinut puhua. Sitten tuli väritelkku, nyt ollaan siirtymässä digiaikaan ja mihin ollaankaan menossa musiikki tallenteiden osalta? Kohta ei kaupoissa ole kuin DVD-levyjä.
En kaipaa Tv:n musiikkiohjelmia, ei niissä millekään musiikkilajille luoda uusia uria, onko se nyt mitään musiikkillista jos nykyvideot ovat kaukana itse musiikista ja näytetään mitä nyt sitten ikinä näytetään. Kaikki kunnia videoiden tekijöille, mutta mielestäni niiden pitää tukea musiikkia, eikä musiikki ole niissä sivuseikkana, niinkuin nykyisin tahtoo olla. Liika visuaalisuus johta musiikkillisesti toisarvoisiin tekeleisiin.
Mistä sitten ovat nuo kuuluttajat oppineet tavan oudon tavan kuuluttaa monta kappaletta ja sitten soittaa vielä ihan outo biisi ja ihan takuuvarmaa on se että jos kuulet jonkun tuntemattoman ja kiinnostavan biisin niin et ainakaan sillon saa sen nimeä tietää. Vastaavia tilanteita on ollut useita eikä ole väliä mistä radiosta on kyse.
Toinen nykyajan ilmiö on ettei kappaleista tiedä yhtään mitään, jos ja onhan niitä ei kappaletta tiedä niin ei sitten saa tietää, eikä tää koske vain radiosoittoa vaan kaikkea. Jopa levyistä puuttuu tietoa (ei uusi ilmiö), kummalisinta on se että omassa levyhyllyssäni on muutama levy joiden artisteista ei ole muuta tietoa kuin nimi, biisien nimet ja säveltjät. Muttei mistään löydy tietoa, no kaiketi joskus, jos se nyt on niin tarpeellistakaan?
Radiota tulee kuunneltua paljon ja ihan kaikkilla on jotain erikoisuuksia ja omituisuuksia, eräs niistä on lisääntyneet tiedotukset joita tulee lähes joka päivä, kesken biisin kerrotaan että jossain päin maailmaa on sattunu jotain ja voi että se kiinnostaa hirveeti koti oloissa istujaa. Saati se että kesken biisin tulee jokin ylimääräinen uutislähetys jossa kerrotaan jotain sellasta minkä voisi kertoa ihan millon vaan. Ärsyttävää onkin se että noita uutisia tulee muutamaa kanavaa lukuunottamatta puolen tunninvälein. Kun on päivän aikana kuullu (eri kanavienkin) uutiset kymmeniä kertoja niin KÄÄK, tulee sellanen olo mihin tätä tietoa oikein tarvitaan. Tosin vielä pahenpaa on se että monet radioasemat harrastavat urheiluterroria päivästä toiseen. Aamusta aletaan kertoa kuinka joku tekee sitä ja tätä ja sitten iltaan mennessä on viimein aika valittaa ettei koskaan pärjätä ja voi sitä tulos litanjaa tunnista toiseen. Tosin tv on viel pahenpi tuossa suhteessa, onneksi ei ole pakko katsoa. Kaiketi se älyttömin juttu lienee joka vuotinen eurovisio pelleily uutiset pitää tulla monella erikielellä ja ne urheilut ja säät voi helvatti. Ihan älytöntä katkasta suora lähetys kesken ja sitten joo... Entäs kun urheilulähetys venyy ihan kaikki ohjelmat siirtyy hamaan tulevaisuuteen, ajatus lienee se ettei mikään muu ole niin tärkeää. Käsittämätöntä miten jokin tietty turhanpäiväisyys ajaa kaiken muun yli, onhan se tärkeää tietää ja just suorassa lähetyksessä kuulla kuinka äähh joku meneekin pieleen voi voi. Sitten vielä noista uutisista, ihan hyvä että niitä on mutta paikalliset uutiset vois olla paikallisia, eikä ole kovin ylentävää kuulla kuinka joku jossain maapallon toisella puolella on käyny paskalla väärään aikaan ja siitä on noussu valtava kohu. Ei vois todellakaan hirveen paljon kiinnostaa. Vaan onhan onneksi valinnanvaraa, ainiin ne omat äänitteet, monesti niitä on tarvittu, kun ei se että voi laittaa radion kiinni korvaa hyvää musiikkia.

Kappaleet joilla ainakin on hiukan ollut merkitystä lapsuuden musiikkimuistojen ja valintojen tekemiseen sitten jälkeenpäin.

Maruzzella, Manzanilla ja Lazzarella ovat niitä kappaleita jotka ovat aikanaan jäänyt mieleen pienenä poikana. Taas yhtään lastenlaulua en muista. Volare (Nel Blu Dipinto Blu) kappale joka on ollut myös lapsesta asti suosikkejani. Portuguese Washerwoman eli Kaunis Pesijätär nimen omaan sen alkuperäisversio jäänyt mieleen alussa lauletun klip klop niinkuin se kuulosti n. nelivuotiaalle pojalle hauska muisto. Malaguena on kappale jonka kuulin 1963 Karhulan urheilukentällä alkuperäisesityksenä.

Sitten levyt joita tulee useimmiten kuunneltua In the Court of Crimson King King Crimson, E.L.P eka, Led Zeppelin II, Bridge over Troublet Water Simon and Garfunkel, Hot Rats ja Grand Wazoo Zappalta, Supernatural sekä Santanan ensimmäinen, Wall Pink Floyd, In Rock ja Fireball Deep Purple, Aftermath Rolling Stones, Dark Side of the Moon ja Wish You Were Here Pink Floyd sekä Revolver Beatles