ei niinkuin kriitikot tai joku
muu!
Meillä kaikilla on ihan ikioma musiikkimaku, siihen ei oo kellään muulla
mitään sanomista, musiikin erilaisuudessa on juuri se rikkaus, jota ainakin minä
kaipaan. Yhtenä päivänä voi joku ärsyttävä kappale kuulostaa hyvältä ja taas
toisena päivänä jokin voi muuttaa jonkun suosikkikappaleen arvostusta. Aina
kuitenkin on ne tietyt kappaleet jotka merkitsevät jotain vain ja ainoastaan
sinulle itsellesi tai minulle, riippumatta siitä mitä niihin ajan myötä on
tullut erilaisia vivahteita. On hirvittävän ärsyttävää jos joku itseään
musiikkiasiantuntijaksi luuleva koittaa tavalla tai toisella muuttaa jonkin
kappaleen tai esittäjän kohdalla sitä mielikuvaa joka joskus on iskostunut
takaraivoon tai kappale jonka muistollisia arvoja ei millään voi muuttaa
toiseksi, jokin kuulostaa aina hyvältä vaikka mikä olis, toisaalta taas
joidenkin kappaleiden kohdalla ei koskaan ala kuulostamaan hyvältä. Loistavia
muusikoita ja ihan mukavia heppuja, mutta kun ei musiikki innosta niin ei. Ikävä
kyllä monesti tuo mielikuva jostain musiikista ei ole kuulijoiden itsensä luoma
vaan joku arvostettu henkilö sen on luonut.
Musiikin kokonaisuuden
vaikutus minuun on merkittävä, koska hyvin moni asia vaikuttaa siihen on kappale
hyvä vai huono, koitanpa seuraavassa pikkasen analysoida omaa musiikkimakuani ja
arvioida niitä vaikuttavia tekijöitä. Varmaankin monet ovat täysin erimieltä,
mikä on erittäin hyvä asia.
Musiikki on silloin hyvää minusta kun siinä
on seuraavia ominaisuuksia
* kappale etenee kuin juna, eikä junnaa paikallaan
samoja sointuja ja sanoja toistellen, niinpä monet musiikin tyylilajit eivät
näin ollen ole mun mielimusaa
* kappale joka on vivahteellinen, taukoja,
sooloja ja sävellajivaihdoksia on sopivasti, ns perusrakenteisista biiseistä
tulee useimmiten ikävää kuultavaa, yleensä hyvän alun ja soolojen jälkeen ei
enää keksitä mitään, vaan aletaan toistaa samaa, harva esittäjä uskaltaa edes
tehdä erillaista musaa
* soundit miellyttää korvaa, kuunteli sitten millä
tahansa laitteella, monasti hyvät soundit kuuluvat vain hyville stereoilla, siin
levyä tehtäessä ei ole ajateltu että kuuntelijalla ei ole sitä viimeisintä
tekniikkaa
* melodisuus ja rytmi kulkevat samassa suhteessa, mikä helpottaa
kappaleen omaksumista
* laulua ei pitäisi korostaa liiaksi ja laulukielen
tulee soveltua kokonaisuuteen sanojen merkitys korostuu turhankin usein ja ne
kappaleet ei kuulu mun suosikkeihin, vaikka muutoin esitys olisikin hyvä,
*
sanoitus oli se ihan mitä vaan ei saa mun suosikkibiiseissä nousta liian
merkitykselliseksi, kirjat luetaan erikseen ja tarinat kerrotaan erikseen, empä
juuri koskaan ole miettiny mitä jossain, biisissä lauletaan, kun kielitaitokaan
ei useimmiten riitä kääntämään sanoituksia, tosin aika harvassa suomalaisessa
biisissä on mun mielestä jotain annettavaa * soolot ja hyvät yhteissoitot
tekevät kappaleista mielenkiintoisia, jos biisissä ei ole kuin tausta laulun
alla niin eipä innosta sellainen
* tietyt soittimet (kitara, rummut,
piano/urut) miellyttävät enenpi, joidenkin soittimien liiallinen korostaminen
taas tekevät kappaleesta epämiellyttävän, esim haitari ei sovi ihan joka
kappaleeseen vaikka se oli kuinka hyvän soittajan soittama
* liittyykö
kappaleeseen hyviä tai huonoja muistoja vaikuttaa melkoisesti minulta saamaan
suosioon, jopa niin että jokin biisi on todellakin huono vaikka artistilla olisi
muutoin hyvää musiikkia ja tietysti myös päinvastoin, esim jotkut joululaulut
ovat todella muistiin painuneita, vaikka niiden sanoitukset tai muutoinkaan ne
eivät miellytä korvaa esityksellisesti, silti ne vaan on aina juuri niin hyviä
kuin ne on olleet ekoja kertoja kuultaessa
Soundi merkitsee jonkin verran
kokonaisuuden kannalta, muttei huono kappale kuulosta hyvältä oli soundit miten
hyvät tahansa, - esim. liian metalliset soundit tai ilman "oikeita" soittimia
tehty musiikki ei kiinnosta, toisaalta taas jokin huonosti äänitetty live
kuulostaa hyvältä.
Nykyajan tekniikalla kyllä saadaan aikaan ihan hyvää
soundia mutta esim. oikeaa rumpalia ja hänen soittamiaan oikeita rumpuja on aika
vaikea korvata tai puhaltajia koneella...
Meloodisuus lisää kappaleen
mieleenjäävyyttä, ilman melodisuutta hyväkin kappale saattaa kuulostaa aluksi
vaikealta ja jää helposti huomaamatta
Laulun vaikutus on usein se joka
tekee näkökulmastani kappaleesta hyvän tai huonon, hyvät laulajat ovat kuin
soitin muiden joukossa, liian persoonalliset laulajat korostuvat liiaksi ja näin
ollen musiikki ilman laulua on yleensä parempaa, todella huonolta kuulostava
laulaja pilaa hyvänkin kappaleen
Sanojen merkitys, sanonnat "miksi noi
laulaa englanniksi""eihän noista sanoista saa mitään selvää" tai "mitähän kieltä
tuo laulaa" menettävät merkityksensä, koska on paljon kappaleita joiden sanoja
en ole koskaan aatellu tai sanoitukset ovat täysin mitään sanomattomat,
joillakin tietyillä kielillä lauletut kappaleet ei paljoa innosta kuuntelemaan,
toisaalta jos sanat sopivat kappaleeseen muutoin niin ne menee
soittimena.
ISO / p i t k ä --- (miinus) on se että useita kymmeniä
kertoja toistuu samat sanat kappaleessa, tai sitten hoetaan vaan tiettyä juttua,
toisaalta myös useimmat kappaleet on tehty tietyn kaavan mukaan ja eikä sekään
ainakaan paranna mun korvissa kappaletta, päinvastoin ärsyttävää kun kaikki
biisit kuulostaa samalta ja vuodesta toiseen bändi/artisti tekee samanlaisia
levyjä
Esittäjän merkitys korostuu usein, hyvät on hyviä huonot huonoja,
onkos sillä nyt niin väliä, mitä kukakin tekee omassa henkilökohtaisessa
elämässään, jos se tekee musiikkia jota kuuntelee mielellään! Negatiivenä
puolena näen ns. ei musiikaalisten keinojen käyttämisen, jos se vielä selkeästi
kuuluu äänitteissä, esim räpätystä en kuuntelen ksoka en pidä siitä. Se ei oo
mielestäni musiikkia vaan keinotekosesti tehtyä puheen ja äänien sekotusta,
rinnastaisinkin sen runouteen jota on tehostettu äänillä. Se millanen esittäjä
on muutoin sillä ei ole mitään merkitystä.
Videon merkitys on aika
pieni, yleensä asiallinen video luo hyvän mielikuvan esittäjästä, muttei paranna
kappaletta musiikillisesti vaikka olis miten hienosti tehty, vilkkuvat välkkyvät
videot tekee huonovointiseksi niissä usein jää itse kappale taka-alalle.
Kappaleen tai yhtyeen/artistin suosio tai onko jonkun muun mielestä
soittaja tai bändi suosiossa, ei myöskään se onko edelliset levyt olleet hyviä
tai huonoja, sillä ei oo mitään merkitystä. Aika harvalla levyllä on kaikki
kappaleet hyviä, kriitikoiden tai yleensäkään muiden mielipiteet ei juurikaan
vaikuta siihen onko jokin biisi minusta hyvä tai huono!
Radioissa
soiva musiikki
Onko ihan pakko soittaa samoja juttuja kaiket päivät
(omalla soittimella jokainen tietty saa soittaa ihan mitä vaan ja miten vaan),
monta kertaa päivässä viikosta toiseen ja jopa vuodesta toiseen? Tämä koskee
kakkea musiikki tarjontaa ei vain kevyttä musiikkia. Ennen oli Lista, siellä
soitettiin lähes poikkeuksetta samaa kappaletta oli sitten kyse singlestä tai
älppäristä vai pitäskö tässä alkaa käyttää sanontaa sinkku (joita aika vähän
tehdään?) ja cd tai ämppäri eli mp3. Sitten puhuttiin kun saadaan soittolistat
miltä soittaa levyjä niin tulee vaihtelua, miten onkaan käynyt? Yhä ne samat
biisit soi ei vaan tietyt bändit tai artistit vaan myös samat kappaleet, eikä
kyse ole sattumasta, kyse on julkaistuista kokoelmista joissa on aine ne samat
jutut hiukan eri järjestyksessä. Sitten on nää uudet kuviot joissa saattaa tulla
tuntienkin tauko kun ei kukaan valvo että musa soi, tietokoneet kun ei ainakaan
vielä tee ihan kaikkea itse.
On aika tylsää kuunnella toistoa ja toistoa ja
toistoa, kuka kumma on päättäny et joku tietty biiseistä joita joltain bändiltä
soitetaan? Esimerkkejä on vaikka kuinka ja monta, niiden luetteleminen vaatisi
kokonaisen sivuston. Kuin myös niiden esittäjien joilta ei juuri koskaan kuule
mitään? Perustuuko se oletukseen jossa oletetaan kuunneltavan? Saati että isossa
osassa levytyksiä voi puhua toistosta ja maailmahan on täynnä niitä kappaleita
joista ei oikein tiedä onko ne tehty joskus silloin vai nyt.
Bungless lauloi
MusicTV:n ekana biisinä Video Kill The Radio stars, joka valitettavaa kyllä
pitää paikkansa. Muistelen niitä aikoja kun telkusta ei tullut kuin yhdeltä
kanavalta ohjelmaa ja sekin mustavalkeena, musiikki ohjelmista tai siis kevyen
musiikin ohjelma tarjonnasta ei voinut puhua. Sitten tuli väritelkku, nyt ollaan
siirtymässä digiaikaan ja mihin ollaankaan menossa musiikki tallenteiden osalta?
Kohta ei kaupoissa ole kuin DVD-levyjä.
En kaipaa Tv:n musiikkiohjelmia, ei
niissä millekään musiikkilajille luoda uusia uria, onko se nyt mitään
musiikkillista jos nykyvideot ovat kaukana itse musiikista ja näytetään mitä nyt
sitten ikinä näytetään. Kaikki kunnia videoiden tekijöille, mutta mielestäni
niiden pitää tukea musiikkia, eikä musiikki ole niissä sivuseikkana, niinkuin
nykyisin tahtoo olla. Liika visuaalisuus johta musiikkillisesti toisarvoisiin
tekeleisiin.
Mistä sitten ovat nuo kuuluttajat oppineet tavan oudon tavan
kuuluttaa monta kappaletta ja sitten soittaa vielä ihan outo biisi ja ihan
takuuvarmaa on se että jos kuulet jonkun tuntemattoman ja kiinnostavan biisin
niin et ainakaan sillon saa sen nimeä tietää. Vastaavia tilanteita on ollut
useita eikä ole väliä mistä radiosta on kyse.
Toinen nykyajan ilmiö on ettei
kappaleista tiedä yhtään mitään, jos ja onhan niitä ei kappaletta tiedä niin ei
sitten saa tietää, eikä tää koske vain radiosoittoa vaan kaikkea. Jopa levyistä
puuttuu tietoa (ei uusi ilmiö), kummalisinta on se että omassa levyhyllyssäni on
muutama levy joiden artisteista ei ole muuta tietoa kuin nimi, biisien nimet ja
säveltjät. Muttei mistään löydy tietoa, no kaiketi joskus, jos se nyt on niin
tarpeellistakaan?
Radiota tulee kuunneltua paljon ja ihan kaikkilla on jotain
erikoisuuksia ja omituisuuksia, eräs niistä on lisääntyneet tiedotukset joita
tulee lähes joka päivä, kesken biisin kerrotaan että jossain päin maailmaa on
sattunu jotain ja voi että se kiinnostaa hirveeti koti oloissa istujaa. Saati se
että kesken biisin tulee jokin ylimääräinen uutislähetys jossa kerrotaan jotain
sellasta minkä voisi kertoa ihan millon vaan. Ärsyttävää onkin se että noita
uutisia tulee muutamaa kanavaa lukuunottamatta puolen tunninvälein. Kun on
päivän aikana kuullu (eri kanavienkin) uutiset kymmeniä kertoja niin KÄÄK, tulee
sellanen olo mihin tätä tietoa oikein tarvitaan. Tosin vielä pahenpaa on se että
monet radioasemat harrastavat urheiluterroria päivästä toiseen. Aamusta aletaan
kertoa kuinka joku tekee sitä ja tätä ja sitten iltaan mennessä on viimein aika
valittaa ettei koskaan pärjätä ja voi sitä tulos litanjaa tunnista toiseen.
Tosin tv on viel pahenpi tuossa suhteessa, onneksi ei ole pakko katsoa. Kaiketi
se älyttömin juttu lienee joka vuotinen eurovisio pelleily uutiset pitää tulla
monella erikielellä ja ne urheilut ja säät voi helvatti. Ihan älytöntä katkasta
suora lähetys kesken ja sitten joo... Entäs kun urheilulähetys venyy ihan kaikki
ohjelmat siirtyy hamaan tulevaisuuteen, ajatus lienee se ettei mikään muu ole
niin tärkeää. Käsittämätöntä miten jokin tietty turhanpäiväisyys ajaa kaiken
muun yli, onhan se tärkeää tietää ja just suorassa lähetyksessä kuulla kuinka
äähh joku meneekin pieleen voi voi. Sitten vielä noista uutisista, ihan hyvä
että niitä on mutta paikalliset uutiset vois olla paikallisia, eikä ole kovin
ylentävää kuulla kuinka joku jossain maapallon toisella puolella on käyny
paskalla väärään aikaan ja siitä on noussu valtava kohu. Ei vois todellakaan
hirveen paljon kiinnostaa. Vaan onhan onneksi valinnanvaraa, ainiin ne omat
äänitteet, monesti niitä on tarvittu, kun ei se että voi laittaa radion kiinni
korvaa hyvää musiikkia.
Kappaleet joilla ainakin on hiukan ollut
merkitystä lapsuuden musiikkimuistojen ja valintojen tekemiseen sitten
jälkeenpäin.
Maruzzella, Manzanilla ja Lazzarella ovat niitä kappaleita
jotka ovat aikanaan jäänyt mieleen pienenä poikana. Taas yhtään lastenlaulua en
muista. Volare (Nel Blu Dipinto Blu) kappale joka on ollut myös lapsesta asti
suosikkejani. Portuguese Washerwoman eli Kaunis Pesijätär nimen omaan sen
alkuperäisversio jäänyt mieleen alussa lauletun klip klop niinkuin se kuulosti
n. nelivuotiaalle pojalle hauska muisto. Malaguena on kappale jonka kuulin 1963
Karhulan urheilukentällä alkuperäisesityksenä.
Sitten levyt joita tulee
useimmiten kuunneltua In the Court of Crimson King King Crimson, E.L.P eka, Led
Zeppelin II, Bridge over Troublet Water Simon and Garfunkel, Hot Rats ja Grand
Wazoo Zappalta, Supernatural sekä Santanan ensimmäinen, Wall Pink Floyd, In Rock
ja Fireball Deep Purple, Aftermath Rolling Stones, Dark Side of the Moon ja Wish
You Were Here Pink Floyd sekä Revolver Beatles
perjantai, 22. helmikuu 2008
Kommentit